Kuvien kopiointi ilman lupaa kielletty!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Midorin kuulumisia

Näin eilen taas Midoria, meidän kullanmuru-herraamme josta jouduimme luopumaan Midorin sairauden takia. Aina nykyisin Midoria nähdessäni en voi muuta kuin todeta, että päätös oli aivan oikea ja paikka, missä Mitsku nykyisin asustaa on PARAS, mitä koiralleen voi toivoa.

Midori oli niin stressaantunut meillä, kun lapset hyöri koko ajan ympärillä ja herra halusi aina nukkua rauhassa keskellä touhua. Ei oikein toimi lapsiperheessä, että koira varaa itselleen keskeltä olkkarin lattiaa parin metrin rauha-alueen. Ainakaan ei toimi meidän olkkarissa, missä kaikki tapahtuu.

Nyt Midorilla on aivan mahtavat olot, se pääsee sänkyyn nukkumaan, (jopa niin leveästi, että perheen isäntä on joutunut siirtymään koirapatjalle lattialle nukkumaan! :D ) sen kanssa harrastetaan vähän agilityä ja lenkkeillään, sitä hoidetaan huolella ja hellitään (sekä lellitään.. ;)). Midorin turkki on kasvanut todella mahtavaksi, se heiluttaa häntäänsä oikein reippaasti ja on vauhdikas ja leikkisä. Monta asiaa, mitkä pikkuhiljaa sairauden jatkuessa katosivat Mitskulta. Vinkulelut saavat kyytiä, perheen mittelipentu ja muut tutut koirat saavat Midorista leikkiseuraa. Pahimmillaanhan Midori ei edes leikkinyt tutun leikkikaverin kanssa, vain ärisi. Nyt leikki sujuu kuulemma oikein vauhdikkaasti :)

Sairaus ei ole silti hellittänyt otettaan, kortisoniannosta ei ole vielä saatu laskettua. Kuitenkin tilanne on hyvällä tavalla vakaa, koira on onnellinen ja "terve", ei kivulias eikä stressaantunut. Hammas jouduttiin leikkaamaan, hampaat ovat niin pehmeitä ja huonokuntoisia että siinä oli jokin murtuma yms. Nyt en tarkkaan muista mistä oli kyse.

Vaikka kovin ikävöinkin Midoria, en voi olla surullinen katsoessani Mitskun heiluvaa häntää. Nyt sillä on hyvä olla ja sen se ansaitseekin! Kiitos Sannalle ja Eerolle Midorin hyvästä hoidosta, parempaa kotia se ei olisi voinut saada! On ihanaa, kun voi luottaa täysin, että pieni sairas herramme hoidetaan aivan täydellisesti ja huolellisesti. Tassukarvakaan ei näytä tippuvan ilman, että Sanna huomaa ;) Kiitos! <3

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Jade "terapiakoirana"

Jade on aloittanut "uransa" kehitysvammaisten parissa. Olemme käyneet yhdessä Antinkartanon eri osastoilla sekä asumisyksiköissä. Minähän opiskelen alaa, jotenon mielenkiintoista päästä tutustumaan laitoksiin, niiden ihmisiin ja toimintaan koiran kanssa.

Jaden luonne soveltuu erinomaisesti työhön kehitysvammaisten parissa. Se on aivan mieletön! Asukkaat ovat tykänneet todella paljon ja kaikista paikoista on pyydetty uusintavierailuja. Ei ikinä uskoisi, että Jade on vasta 10kk ikäinen pentu, kun kohtaamme asukkaita. Jade on rauhallinen, mutta ei pelokas. Se hakee kontaktia ja nautiskelee rapsutuksista, välillä makoillaan asukkaiden sylissä sohvalla tai lattialla maha pystyssä rapsutuksi odottaen. Jade vaistoaa, ketkä ovat kiinnostuneita ja ketkä arastelevat, arastelevia se ei edes yritä nuolla naamasta, mutta jos vähääkään annetaan lupaa niin naamapesu suoritetaan huolellisesti.

Jade osaa olla aivan rauhassa, jos vierailu kestää pidempään. Yhdessä asumisyksikössä olimme pari tuntia, ja Jade sai olla lopulta vapaana asukkaita ilostuttamassa. Koira ja eräs asukas kävelivät innoissaan pitkin käytäviä, Jade häntä heiluen ja asukas nauttien Jaden tottelevaisuudesta. Oli hieno huomata, että Jade lähti arastelematta matkaan mukaan ja kuunteli muitakin ihmisiä.

Olemme nyt kiertäneet kahdessa eri asumisyksikössä, liikuntavammaisten, aikuisiällä vammautuneiden, vanhusten, miesten sekä psykiatrisella osastolla. Ikähaarukka on ollut nuoresta vanhukseen ja kehitysvammaisuuden asteet vaihdelleet lievästä vaikeaan. Lisäksi kävimme lastensuojelulaitoksen pihalla, siihen sai halukkaat nuoret tulla katsomaan koiraa. Jadea ei ole ujostuttanut kohdata ketään, se ei ole pelännyt huutoa tai pyörätuoleja, ei jäykistyneitä sormia jotka vahingossa kiskovat karvoja tai vaivalloisia taputuksia.

Olen NIIN ylpeä Jadesta! Sen luonne on aivan mahtava ja tykkään siitä päivä päivältä enemmän ja enemmän. Minun rakas karvapallukkani <3