Olin lasten ja koirien kanssa Teuvalla, Katin luona. Molemmat koirathan on sijoitettu meille sieltä ja koirien lisäksi olen saanut Katista mahtavan ystävän! Jaamme tietojamme sekä koirien että lasten kasvatuksesta, molemmilla on kaksi alle 3v. lasta ja lappalaispentummekin ovat melkein samanikäisiä vain parin viikon erolla. On kätevää kun saa kaikki vinkit samasta paikasta ;)

Ulkoillessamme olimme kyllä aika näky: kaksi lasta touhusi pihalla, kaksi oli rattaissa. Koiria pihalla pyöri 5! Oli siinä meillä silmälläpitämistä :D

Jade 8,5vko ja Jaki 10,5vko

Jade ja Jaki

Jade ja Jaki

Pennut malttoivat hetken olla rauhassa.

Taas leikki jatkuu..

Jade

Jade

Jade

Sira ja Jade

Sira

Sira

Kuvaaja: Sami Simanen

Tänään oltiin mökillä, siellä tuli treenattua Jaden kanssa muutaman kerran sivulletuloa, edessäoloa, katsekontaktia ja ekan kerran seuraamista namin avulla. Kaikki onnistui hienosti vieraassa paikassa, uusien ihmisten ollessa läsnä. Samalla tuli harjoiteltua häkissä oloa Siran treenatessa, tosin se ei ollut Jaden mielestä kovinkaan kiva harjoitus.. Mökillä Jade pääsi myös ensikosketuksiin luonnonveden kanssa! Siellä oli järven pinta noussut paljon ja pihassa oli valtavan iso, matala lammikko vettä jossa pääsi juuri sopivasti kahlailemaan. Oli siinä kivaa lapsilla ainakin! Sira nyt erityisemmin ei pidä vedestä, se kun pentuna putos Yyterin koirarannalla äkkisyvään ja pelästyi :( Jade ei pelännyt, kahlaili ihan rauhassa ja kulki Siran perässä. Molemmat kastelivat tassunsa, mutta maha jäi kuivaksi vielä :)

Siran kanssa otettiin ruutua! Taisi olla eka kerta, kun treenattiin sitä itsenäisesti. En tiedä, sopiiko meille sen treenaaminen kosketusalustan avulla, koska se meni ihan täysin pelleilyksi. Mä jotenkin onnistuin sählään sen pinnan opettamisen: Sira haukkuu lähtiessää sille, ottaa sen suuhun ja tuo mulle, menee makaamaan sen päälle peppu ylhäällä.. Miten ihmeessä mä oonki onnistunut sählään sen noin kovasti?!
Otin ruutua sitten "vanhalla" tavalla, eli vein namuja törppöjen keskelle kannen päälle ja lähetin ekaksi ihan läheltä, sitten kauempaa ja lopuksi todella kaukaa! Ekat kolme kertaa vein namit Siran nähden, neljännellä kerralla Jari vei nakit niim, ettei Sira nähnyt. Sira lähti kuin tykki joka kerta! Jopa silloin, kun ei tiennyt siellä olevan nameja. Äänetön tykki, ei haukkunut yhtään. Eli "ruutu" käskyllä ei hauku, mutta "pinta" käskyllä haukkuu..
Kokeilin pysähtyykö Sira ruudun sisälle käskystä, kyllähän se sen teki! Aluksi ehti tulla etutassut pois ruudun sisältä, en itse oikein hahmottanut rajoja. On muuten vaikeaa katsoa kaukaa, onko koira rajojen sisällä vai ei! Viimeinen kerta meni täydellisesti, pysähtyi käskystä rajojen sisällä. Maahanmenoa en vielä ottanut, ollaan vielä niin alkutekijöissä etten halunnut oma-alotteisesti sitä vielä sinne seata.

Perusasentoon tulo leuka ylhäällä, hyvässä ryhdissä katsomatta koiraa, oli joko hyvä tai
kamala. Ei mitään siltä väliltä. Joko Sira tuli todella lähelle ja hyvään paikkaan, tai sitten ei reagoinut ollenkaan tai jäi kauas/vinoon. Hyviä kyllä oli enemmän :)

Liikkeestä maahan, paluu taakse. Täydellistä, omasta mielestäni ;) En katsonut koiraa käskiessäni vaan pidin leuan ylhäällä, hyvä minä! Sain kyllä taistella etten olisi kurkannut edes ihan vähän, menikö se maahan vai ei..

Liikkeestä seis, paluu viereen. Leuka edelleen ylhäällä! Hyvin meni. Sira on kyllä taitava, tehtiin eka kolme maahanmenoa ja heti perään liikkeestä seis ja se teki kaiken oikein! Hyvä Sira!
Harjoittelimme paluuta taakse, oikealta puolelta. EVL:ssä kuulemma kierretään koira oikealta ja palataan sitä kautta perusasentoon, päätin nyt sitten jo aloittaa palautumisen tätä kautta. Mitenköhän muuten, mahtaako sekottaa Siraa kun treenataan taaksemenoa oikealta puolelta mutta ALOssa kuitenkin palaan suoraan sivulle vasenta puolta..? Hmm, täytyypä kysyä.
No, harjoittelu alkoi Siran seisoessa paikallaan ja minä vähän heijailin, kehuin, liikuin ja palkkasin. Sira seisoi hievahtamattakkaan, me ollaan taidettu kyllä tätä joskus ennenkin ottaa (toiselta puolelta kylläkin), koska se niin äkkiä tajusi jutun juonen. Mä pääsin todella nopeasti kiertämään Siran, ilman että tassukaan värähti. Nyt heti vaan huomenna uusiks ihan varovasti, jospa se siitä sitten jäisi oikeasti sille mieleen.

Ai niin, noutokin otettiin myös! Meni hyvin, nyt pysyi kyllä sivulla kapulan irrottamisenkin jälkeen, mutta perusasentoon en ollut tyytyväinen paitsi viimeisellä kerralla, silloin koko liike oli mahtava! Ja leuka pysyi ylhäällä koko ajan.. ;)

Jade pesulla ja Siran mukana treeneissä.

Eilen oli rankka päivä Jadelle! Pikkuneiti pääsi suihkuun ensimmäisen kerran! Olen aiemmin suihkussa ollessani antanut Jaden tulla tutustumaan veteen, vähän ollaan maisteltu ja leikitty suihkuavilla vesipisaroilla, joten paikka ja vesi oli jo tuttuja juttuja. Nyt otin kokonaisen nakin käteeni, houkuttelin Jaden sillä suihkuun ja annoin sen kalvaa nakkia samalla kun suihkuttelin varovasti tassuja. Pikkuhiljaa vesisuihku nousi ja lopulta sain kasteltua koko koiran päätä myöden. Jade ei ollut moksiskaan koko touhusta, eikä pyyhkeellä kuivaamisesta. Hiustenkuivameen pitäisi myös totuttaa myöhempiä näyttelyitä ajatellen.

Illaksi saimme lapsille vahtijat (kiitos molemmille!) joten Jarikin pääsi Jaden kanssa treeneihin mukaan. Minä ja Sira treenattiin möllitokon muodossa, Jade ja Jari totutteli hallin outoihin ääniin ja hajuihin. Vähän katsekontaktia ja itse otin edessäoloa kun Siran kanssa oltiin jo treenattu. Tärkein anti Jadelle oli siis automatka, outo paikka ja muita koiria. Bonuksena pitkän väsyttämisen jälkeen kakkasi hihnassa, JEE!!!

Miksi ihmeessä heti rupeaa jännittämään kun on koemainen tilanne?! Mulla taitaa olla huonot hermot.. Mitenköhän käy jos me niihin sm-kisoihin päästään..? En varmaan nukkuisi viikkoon ennen niitä. Meillä oli siis alokasluokan möllitokoa.
Luoksepäästävyys ja paikkamakuu 10.
Seuraaminen ilman hihnaa 9.
Liikkeestä seis ja maahan molemmat 10.
Luoksetulo 10. (vaikka olikin hieman vino perusasento lopussa)
Hyppy 9. (Miksi voi olla niin älyttömän vaikeaa pitää se leuka ylhäällä!?)

Lisäksi otettiin nouto ja kaukot. Noudossa vauhti ok kumpaakin suuntaan, mutta palautus perusasentoon on vino sekä Sira karkaa pois perusasennosta heti kun noutokapula on otettu pois! Niihin siis seuraavaksi puututaan.
Seuraamisessa ei menty ihan kisakaavion mukaan omasta pyynnöstäni, oman kieron asentoni taakia Sira ei osaa seurata kunnolla jos olenkin suorassa niinkuin kuuluisi olla. Hyvä ryhti, suora vartalo ja katse eteen, mun oma opettelemiseni :D Seuraamisessa takapiruna toimiva Tiina kertoi, koska sai palkata ja koska meni hyvin. Sitä on mahdoton itse nähdä noin pienen koiran kanssa ilman että omasta asennosta tulee kiero! Edistystä kuulemma jo tapahtunut, nyt Sira haki paikkansa vähän paremmin.

Oon kyllä tyytyväinen treeneihin, kun ottaa huomioon ettei me olla treenattu yhtään pitkään aikaan Siran mahan takia. Nyt Siralla kaikki kunnossa taas, paitsi raksut ei kelpaa. Tuntuu oudolta, että ennen meillä asui kaksi todella ahnetta koiraa, jotka söivät kaiken mitä tassuihinsa saivat. Nyt meillä asuu kaksi koiraa, joista kumpikaan ei oikein syö mitään, paitsi nakkeja palkkana.. Jos yrittää raksupalkkaa, ei oteta. Sira on paastonnut jo 3päivää, Jade nyt syö mutta hyvin vähän. Katsotaan mitä neidit sanoo NEUsta, sitä on pakkasessa odottamassa.

Ai niin, eräs toinenkin neiti halusi osallistua treenaukseen tänään. Venla halusi harjoitella liikkeestä maahanmenoa, istumista ja seisomista. Tyttö juoksi nauraen ympäri keittiön ja olkkarin, aina omalla kohdallani huusin käskyn, mikä milloinkin. Oli siinä tytöllä hauskaa, ja vähän vanhemmillakin :) ehkä seuraavaksi kokeillaan paikkamakuuta 15 minuuttia! :D

Jee!!

Voi että, treenasin tänään taas Jade-pupusen kanssa. Se on niiiiiiin hyvä! :) Ahne, innokas, oppivainen ja kärsivällinen. Sivulletulo-harjoituksissa se istua nökötti vieressä kuin tatti, vaikka ensimmäisiä kertoja vasta otettiin. Siitä sitten vain paljon kehuja ja vielä enemmän palkkaa. Kätevää kieltämättä, kun Jade on niin rauhallinen, että ehtii ihan rauhassa opettamaan paikallaan oloja. Ei tarvi olla salamana vapauttamassa heti kun koiran pylly iskeytyy maahan! Vaikka tietenkin aluksi se palkkaus tulee heti oikeasta asennosta ja vapautus sen perään, jotta päähän iskostuisi se oikea asento. On muuten hankala miettiä, mikä on Jadelle se oikea paikka kun se on eri kokoinen kuin Sirkkunen! Sira on aika edessä, ina liikaa mun mielestä, joten nyt Jaden kanssa yritän sitä välttää. Isommalla koiralla liian edessä oleva perusasento huomataan helpommin.

Katsekontaktia, voi se on niiiiin älysuloinen pienine nappisilmineen.. :) Ruokailuissa tajuaa noin 10s. sisällä ottaa kontaktin, nyt alan jo vaatia pidempämä kuin pelkkänä vilaisuna. Selvästi jo parin päivän treenillä ollut vaikutus, sivulla ollessakin sain pienellä maiskautuksella katsekontaktin! Se oli kyllä kieltämättä upea, joskin "uhkarohkea" yritys, mutta Jade on niin rauhallinen ja älykäs että uskalsin edes yrittää. Niin, ja olen kyllä huomannut, että Jade ottaa nyt jo kontaktia oma-alotteisesti rauhallisissa tilanteissa ja halutessaan jotain :D ihana pieni kirppu! Pitäisi kaivaa kamera esiin ja ottaa oikein paljon kuvia.

Autoiluakin harjoiteltiin tänään, käytiin pienellä äänestysajelulla :) Molemmat haukut olivat takana häkissä, alkuunsa Jade vähän vinkui ja haukkui, mutta ilmeisesti Siran seura auttoi ja matka sujui oikein rauhallisesti. Imuroitiin muuten auto tänään niin, että Jade oli pihassa hihnassa kiinni sen aikaa, hienosti sekin sujui! Ei huutanut meidän perään vaan rauhassa tutki sen matkaa, mitä hihna antoi periksi. Tietenkin se hihna ylsi juuri siihen sahanpuru-roskakasaan minkä olin aiemmin lakaissut, siitähän se mieluisin leikki-ja makaamispaikka löytyi..

Jaden treenauksen jälkeen siirryin touhuamaan Siran kanssa. Voi sitä tyttöpientä, se oli niin täpinöissään muutamista makkaranpalasista, mitä uskalsin sille antaa. Sivulletulot oli salamannopeita ja tarkkoja, seuraaminen askeleen verran ja pysähdys todella superia! Uskomaton kontakti, vauhti ja into! Parin päivän treenaamattomuus ja riisikuuri näyttää kyllä saaneen tyttöön virtaa. Täytyypä sitten ennen kisoja tehdä melkein sama homma, ei ehkä näin rajuna ;)
Siran masu edelleen löysällä, mutta ei ole sellaista ripulia, että varpusparvet lentelisivät. Nyt odotellaan ja seurataan, mielestäni syy on stressi ja siihenhän nyt auttaa vain aika. On aika muutos koiralle, kun vanha lauma hajoaa ja uusi pentu tulee heti tilalle. Onneksi mamma sentään tajusi taas ottaa kainaloon nukkumaan reppanan :D

Jade 8 viikkoa ja 1 päivä

Kuraa, kuraa ja taas kuraa. Niin, ja pissaa. Paljon. Ainakin tulee todellakin testattua uuden, ihanan, valkoisen laminaattilattiamme kestävyys.. En tajua, miten noin pienestä pennusta riittää pissaa niin älyttömän paljon! Jade pissaa noin 4 kertaa tunnin sisällä, mutta pesuhuoneessa ollessaan se jaksaa jo pidättää monta tuntia. Miten ihmeessä mä ehtisin sitä viedä niin usein ulos?!

Jaden lepopaikka on pesuhuoneessa, siellä se nukkuu yönsä ja välillä aina päivällä. Aluksi Jade totutteli siellä oloon Siran kanssa, mutta nyt pärjäillään jo yksin. Todella hienosti pärjääkin! Ei mitään ongelmaa yksinolossa, olimme kotona tai emme. Pesuhuoneesta Jaden usein löytääkin, kun ollaan pitkään touhuttu jotain. Sinne portin taakse saa pennun omaan rauhaan kesken vilkkaan päivän ja Jade viihtyy siellä oikein mainiosti.

Hirveän paljon emme ole vielä Jaden kanssa treenanneet mitään. Päivittäin tulee tietenkin hihna-treeniä sekä luoksetuloja ulkoillessamme. Katsekontaktia aloimme harjoitella eilen, sujuu jo hyvin! Kokeilin heti ulkonakin, sielläkin toimii! Kontaktin kesto ei vielä ole pitkä, mutta idea alkaa selvästi jo juurtua. Ruokailujenkin yhteydessä vaadin jo katseen, ei kauaa mennyt kun neiti katsoi nappisilmillään.

Eteentuloa otin ekan kerran tänään. Aika homma! Nousee syliin, pureskelee kädet verille, seisoo, istuu lonkalle, menee vinoon.. No, kun pari onnistumista palkittiin niin niitä alkoi sitten tulla enemmänkin. Jade tuntuu olevan sopivasti ahne ja aika innokas tekemään ja oppimaan. Ihanasti jo itse keksinyt istumisen sisälle tulemisen yhteydessä. Ihanaa kun ei tarvi sitä erikseen vaatia, nyt vain vahvistan sitä ja liitän katsekontaktin vapauttamiseen.

Tänään teimme myös ensimmäisen kävelylenkin niin, että näimme muita koiria. Ei menty tervehtimään eikä ohitettu, katsoimme vain kauempaa ja pyysin katsekontaktia. Onnistui! (Jopa siitä koiranulkoiluttajasta huolimatta, joka ilmeisesti ei tajunnut yhtään mitän koiraetiketistä.. Vaikka olimme kauempana jalkakäytästä, hän vain päästi koiransa haistelemaan meidän koirien selkää, samalla kun minä yritän kiinnittää niiden huomiota.. Huh, tämän jälkeen minä kasvatan selkärangan ja komennan kaikki tuollaiset kauas laumastani! Jälkikäteen iski paniikki: mitä jos se koira olisi reagoinut agressiivisesti kun Sira kääntyi haistelemaan sitä? Siinäpä vasta ois ollut Jadelle sopiva ensimmäinen vieras koira-kokemus..)

Siran kanssa ollut hiljaiseloa, neidin maha on ollut sekaisin ja riisikuuri päällänsä. Jostain syystä riisipalkkaus ei oikein innostanut Siraa! :) nyt Sira selvästi pirteämpi ja huomenna alotetaan taas kiinteitä pikkuhiljaa. Sitten treeni taas jatkuu!

Jaden ensimmäinen yö ja päivä

Eilen illalla kotiuduttiin Jaden kanssa seitsemän aikoihin. Automatka meni hyvin, Jade nukkui koko matkan sylissäni. Kotona haisteltiin paikat tarkkaan, yritettiin leikkiä Siran kanssa ja käytiin monta kertaa pissalla ulkona. Illalla laitoimme Siran ja Jaden pesuhuoneeseen ja odotimme jännityksellä, kuka herättelee eniten: jompikumpi lapsista, Sira vai Jade! Voiton taisi viedä nuorempi lapsista, 3 herätystä välillä 20-06. Koirista ei kuulunut inahdustakaan! Aika hyvin kyllä Jadelta, selvästi Siran seura rauhoittaa.

Aamupäivällä lähdin lasten ja koirien kanssa ulos, Jade sai ensimmäistä kertaa hihnan kaulaansa. Voi reppana, kyllä se oli aika järkytys pienelle. Panta oli jo tuttu juttu, mutta liikkumisen rajoittaminen, yök! Aluksi kuljimme vain etupihalta takapihalle ja siellä koirat saivat olla vapaana. On muuten aika hankala pitää silmällä pientä pentua, jonka turkki maastoutuu kuraiseen, laikukkaaseen maahan.. Taidanpa ostaa Jadelle kevääksi pinkin haalarin :D

Aikamme touhuiltua takapihalla siirryimme seuraavan haasteen pariin. Ikävä kyllä meidän ei ome mahdollista antaa Jaden vaellella vapaana muutakuin takapihallamme, joka ei ole järin suuri eikä oikein muta-aikaan toimi lasten kanssa. Siksi Jaden täytyy heti alusta alkaen opetella hihnassa kulkeminen, niin tylsää kuin se onkin. Jätin Siran sisälle ja tallustelimme edessämme menevällä kävelytiellä. Ei mennyt kauaakaan, kun Jade jo hoksasi hihnassa kulkemisen alkeita! Oikein nätisti (vaikkakin hyvin hitaasti) saimme kuljettua pienen pätkän ja takaisin kotiin. Jade haisteli ja tutki maata, mutta ei vetänyt eikä saanut hepuleja kun hihna kiristyi. Jee! Näyttää siltä, että meille tuli varsin oppivainen neiti, joka nyt jo nauttii rapsutuksista. Ulkoilun jälkeen onkin uni maittanut, joten koiruudet ovat sitten uinuneet yhdessä pesuhuoneessa. Kotiuduttuaan saa Jade nukkua välillä yksinkin, nyt Sira on vielä turvana.

Elämän kiertokulkua

Toinen lähtee, toinen tulee. Midori sai uuden kodin joten tarvihan meidän Siralle kaveri ottaa. Huomenna meille siis tulee Tachetee Jämerä Joiku, suomenlapinkoiranarttu. Jade vähän pääsi yllättämään meidät: olimme varautuneet sopivan pennun löytymisen vievän aikaa, vähintään loppukesään tai ensi kevääseen.

Jade on myös sijoitusnarttu, kuten Sirakin, molemmat sijoitettu meille Peppiinan kennelistä. Katin kanssa tuli puhetta Midorin poislähdöstä ja sen myötä uudesta koirasta. Ensin oli puhetta mittelistä, mutta Kati sai meidät innostumaan lappalaisesta. Niinpä sitten useiden pentueiden tarkastelun ja tiukkojen kriteerien jälkeen Kati päätyi Jadeen. Kävimme Kankaanpäässä katsomassa pentuja, tunnistimme heti Jaden, koska se oli ainoa punkero :D

Huomenna tosiaan haemme Jaden kotiin, sitten rauha täällä taas loppuukin..

Midorilta kuulumisia, soittelimme uuden omistajan kanssa. Mitsku on varastanut kaikkien sydämet, tappanut monta vinkulelua, saanut rapsutuksia, lenkkeilyä, sängyllä nukkumista ja rauhassa oloa. Midorilla on asiat nyt todella hyvin, häntää lukuunottamatta. Sitä nyt seuraillaan, katsotaan miten lääkkeet vaikuttaa ja pidetään sormet ja tassut ristissä, että Midorilla olisi vielä monta vinkuleluntäyteistä vuotta edessään. Mulla on niin hyvä mieli Midorin puolesta! Nyt sillä on paljon parempi olla kuin meillä..

Treeniä

Jee! Olipa tehokkaat treenit tänään, hallissa oli kahden tai kolmenkin ryhmän koirat, yhteensä 15koirakkoa! Häiriötä parhaimmillaan.

Paikkamakuu 4min. tehtiin samalla kun suurin osa teki luoksetuloa. Kuten viimeksi sanoin, tällä kertaa Sira ei noussut :D Kävin palkkaamassa kyllä välillä, oli se sen verran erilainen tilanne meille. En usko, että Sira olisi noussut vaikken olisi palkannutkaan.

Sitten harjoiteltiin kontaktia pujotellessamme koiria. Alempi ryhmä muodosti kaksi vastakkain olevaa riviä, jonka läpi me pujottelimme. Aluksi Sira oli vähän ihmeissään, mutta sitten se poto aivan mahtavasti kontaktia vaikka osa pennuista yritti vähän tulla haistelemaan! Kolmannen kerran menimme ilman hihnaa ja 14 koirakon kiertämisessä Sira menetti kontaktin vain kerran! Oon niin ylpeä tytöstäni :) sitten menimme paikalle riviin ja meitä kierreltiin, se olikin Sirkkuselle vähän vaikeampi. Olisi pitänyt tajuta palkata enemmän heti alussa, mutta olin niin humaltunut seuraamisen onnistumisesta, että oletin paikallakin ollessaan kontaktin pysyvän. Lopuksi sujuikin paremmin kun palkkasin runsaammin.

Ruutu ei oikein edistynyt, kosketuspinta oli vähän hakusessa. Läheltä osaa mennä pinnalle, mutta kauempaa rupeaa heti haukkumaan. Toistoa siis vielä ihan läheltä. Ensi kerraksi päätin että osaamme sen pinnan.

Seuraaminen, voi kamala! Mulla on todella kiero asento, vahva vartaloavustus.. :( jos olen suorana, en näe Siraa ja jos katson sitä olen aivan liian kierossa! Suorana ja katsoessani eteen Siran sijaan, koira karkaa viereltä ja haahuilee ihan väärässä paikassa.. Siispä treeniä vain peilin edessä tai kaverin kanssa, joka kertoo koska palkata.

Kaukokäskyissä Sira edelleen hilaa pyllyä eteenpäin. Harjoittelu jatkuu siis edelleen ihan läheltä :( kokeilen käsimerkin vaihtoa, jos se auttaisi..

Nyt alotin naksuttimen käytön! Nyt vielä vaan ehdollistan naksahtamisen ja palkan yhteyden, ja opiskelen siitä samalla lisää :)

Kurinpalautuksen tuloksia!

Pakko nyt heti kertoa, että "kurinpalautus" on tuottanut tuloksia! Johtajuushan mielletään yleensä negatiiviseksi, joskus jopa väkivaltaiseksi. Ilman yhtään väkivaltaa, kuritusta tai muuta ikävää olen saanut Siran kanssa hienoa edistystä asioissa, jotka olivat meillä ongelmia.

Ensinnäkin, ruokapöydän ääressä kerjääminen. Normaalisti Midoria ja Siraa sai kieltää kymmeniä kertoja tulemasta pöydän lähelle. Heti, kun selän käänsi niin jompi kumpi oli Venlan syöttärin vieressä ja arvatkaapa vain onko lapsesta kiva syöttää omaa ruokaansa koirille! Katin luona aloitimme Siralle harjoittelun: pois-käsky -> loikoilukomento -> heti kun tuli pöydän viereen vein Siran toiseen huoneeseen, ovi kiinni. Siellä se oli noin puoli minuuttia ja sitten vapautin mutta kielsin tulemasta keittiöön. Taas yritti hiipiä lähelle joten vein huoneeseen. Tein tämän 3 tai 4 kertaan, sen jälkeen Sira ei sillä ruokailulla tullut kertaakaan pöydän lähelle. Sen jälkeen Siralle on riittänyt yksi pois-käsky ja paapimaan-komento, jota käytän silloin kun haluan koirieni menevän rennosti makoilemaan. Tämä toimi siis vieraassa paikassa ja kotona, muiden koirien touhutessa omiaan. Midorille sama juttu kotona, mutta vain kerran huoneeseen niin johan herra tajusi. Selvästi sillä ei ollut niin kova vietti tulla mamman lähelle.. :D

Tässäkin, kuten muissakin komennoissa, on tärkeää vapautus! Koira on muistettava joka kerta vapauttaa käskyn loputtua, jotta koira tietää että nyt sen on lupa mennä taas pöydän lähelle. Jos vapautuksen aina unohtaa, ei koiralla ole käsitystä siitä, kuinka kauan sen pitää olla käskyn alla. Vapautus on yhtä tärkeä asia opettaa koiralle kuin itse käskykin! Yleensä vain se on omistajalle vaikeampi asia kuin koiralle ;)

Muita tuloksia Siran kanssa on se, että se ei koko ajan hae huomiotani eikä seuraa perässä. Nyt se makoilee lempipaikoillaan rentona, vaikka minä pyörin lasten ja sotkujen perässä ympäri kämppää.. Tätä siis jatketaan ehdottomasti! Katsotaan, mitä muuta saamme aikaan vielä :)

Midorin tilanne

On tällä hetkellä vähän epäselvä. MUTTA, sillä on kuitenkin nyt hyvä uusi koti! Paremmassa paikassa se ei voisi tällä hetkellä olla, mä olen jopa innoissani! Olin varautunut siihen, että itken silmät päästäni, mutta sillä on nyt niin hyvät olot ettei sen takia sureta yhtään. Ystävämme pikkuveli kihlattuineen otti Midorin luokseen, Mitsku ei siis lähde kauas elämästämme.

Kuitenkin huonompia uutisia oli sen sijaan eläinlääkärikäynti Midorin kanssa tänään.. Mitskun häntä on niin huonossa kunnossa, että vaarana on koko hännän poistaminen. Viimeinen häntänikama on näkyvissä, hännän pehmytkudos on siis kuoriutunut pois! Ja minä tyhmä luulin sen nökäreen olevan kuivunutta rupea :(

Vaikka häntä paranisi, täytyy miettiä mikä aiheuttaa kaikki nuo oireet, kirsukin on ihan outo. Onko se sellainen, mikä pystytään hoitamaan elinikäisellä lääkityksellä vai olisiko armeliaampaa nukuttaa Midori kivuistansa.. Näitä nyt sitten pähkäillään eläinlääkärin, meidän ja Midorin uusien omistajien kanssa. Rankkaa heillekkin kun saavat koiran ehkä kolmeksi viikoksi tai sitten moneksi vuodeksi.. Mutta ainakin siellä Midorin elämä on nautinnollista: vinkuleluja, tokoa, agilityä, sängyllä nukkumista, rauhaa ja rapsutuksia. Sekä Midorin vanha koiraystävä kuuluu myös uuden perheen lähipiiriin! Iso kiitos siis Midorin uudelle "sijaisperheelle" josta toivottavasti tulee loppujen lopuksi pysyvä perhe, riippuen Midorin parantumisesta.

Kurinpalautusta, johtajuutta ja treeniä

Olin lasten ja Siran kanssa Katin luona kyläilemässä, oli kyllä kivaa vaihtelua kotiäidin arkeen! Suunniteltiin Katille arkitottelevaisuus-kurssin runkoa, puhuttiin koirista ja otettiinpa vähän treeniä pihalla lasten ulkoillessa. Oli kyllä kiva vaihdella vinkkejä ja toimivia juttuja! Nyt ainakin osaan arvostaa Porin erittäin hyvää ja monipuolista tarjontaa tokossa ja agilityssä, kaikkialla ei näköjään ole paljon mitään valinnanvaraa.

Katin luona oli todella kiva viettää aikaa, mutta me saatiin kyllä Siran kanss aika "kurinpalautus"! :D Mä kuulemma nysvään ja paapon Siraa ihan liikaa. Mitä haittaa siitä nyt on jos se nukkuu kainalossa koko ajan, tai on sylissä tai rapsuteltavana.. :D No joo, Midorin kodinetsinnän myötä oon keskittynyt Siraan ettei tuntuisi niin pahalta. Niinpä me sitten vähän tiukennetaan kuria eli positiivista johtajuutta kuntoon.

Johtajuushan ei ole pelottelua tai luulojen pois ottamista koiralta, vaan positiivisella tavalla vahvistetaan omaa asemaa lauman johtajana. Luettelen nyt vain nopsaan muutamia keinoja siihen, nukkumatti kutsuu pian :)

- koira huomioidaan vain silloin kun omistaja päättää ja silloinkin omistaja kutsuu koiran luokseen. Jos koira itse hakee huomiota tuomalla leluja tai tulemalla rapsuteltavaksi, se ei tarkoita "rapsuttaisitko minua?" vaan "nyt HETI rapsutukset/leikki tänne!!".

- koira ei koskaan saa mitään herkkuja tai ruokaa ilman työtä. Koira joutuu tekemään käskystä jotain, vaikka maahanmenon, sivulletulon tai katsekontaktin ennen namipalan antamista. Sama koskee ruokaa.
- koiran on odotettava lupaa mm. syömiseen, ulos- ja sisälle menoon, autoon ja autosta pois hyppäämiseen. Osa näistä on tärkeitä jo turvallisuudenkin takia: avaat autosi takaluukun ja koira livahtaa ilman lupaa pois ohi ajavan auton alle. Meillä koirat katsovat silmiin ja saavat luvan sen jälkeen joko "saa tulla" tai "ole hyvä" - vapautuksilla.

- omistaja menee ensin ulos ja sisään ovista. Koira odottaa lupaa ja tulee luvan kanssa omistajan jälkeen.

- kotiin tullessa koiraa ei huomioida heti vaan sitten vasta, kun se on rauhoittunut ja mennyt makoilemaan. Jan Fennelin Kuuntelen koiraani-kirjan mukaan pitäisi ensin juoda teetä kotiintultuaan, sitten vasta huomata koira. (Meillä se menee taas tällä hetkellä niin että oven auettua mä ryntään rapsuttelemaan riehuvia koiria..)

Johtajuudesta voisi kirjoittaa todella paljon, palaan joskus toiste asiaan tarkemmin..

Treeneissä tänään oli ihan uusi liike meille, liikkeestä istuminen! Oli kiva saada välillä jotain täysin uutta treenattavaa!
Nouto meni todella hienosti, palautusasento oli hyvä eikä kapulan kantamisessa ollut ongelmia. Vauhtia ehkä saisi olla enemmän..
Seuraamiset oli kyllä taas kamalaa katsottavaa, huh. Niitäpä treenailemaan kunnolla. Paikkamakuu meni hienosti!
Vire oli ehkä vähän huono, siihen varmasti vaikutti 1.5h ajomatka juuri ennen treenejä, pikapissatuksella. Kotiläksyksi tuli liikkeestä istuminen ja ajattelin oikeasti haastaa itseni ja treenata sen kuntoon ensi viikoksi! :D saa nähdä miten käy ;)

Peppiinan kenneli

Nyt haluan sanoa muutaman sanan Peppiinan kennelistä. Sirahan on sijoituskoira, joka on sijoitettu meille sieltä. Siran virallinen omistaja on siis vielä Kati Simanen, meidän omistukseen Sira siirtyy toisen pentueen jälkeen joka on suunnitteilla keväällä 2012. (Meidän tavoitteena on ennen astutusta saada kunnolla meriittiä TOKO-kentiltä ja ehkäpä vähän näyttelyistäkin, jos tuo neiti suostuisi turkkinsa kasvattamaan..)

Aivan alusta alkaen Kati on tarvittaessa antanut meille neuvoja, hänelle on aina saanut soittaa olipa kyse Sirasta tai Midorista. Häneltä olen saanut paljon tietoa koirista yleisesti, kasvattamisesta ja tokosta. Kati sai meidät osallistumaan ensimmäisiin toko-kisoihimme Siran kanssa(taisi jo olla aikakin, kun 196pistettä saatiin :D). Se mistä erityisesti pidän, on se että Katilla ei ollut tiukkoja vaatimuksia näyttelyihin osallistumisen tai muiden harrastusten kanssa. Kannustusta on tullut varsinkin tokossa, näyttelykehiin ei oikein tuollasta karvatonta oravanpoikasta kannata vielä viedä. Karvoja odotellessa :D

Peppiinan kennelissä pennut kasvavat omassa rauhassa perheen parissa, ei erillään ihmisistä. Pennut tottuvat lapsiin valvotusti ja sopivissa annoksissa. Nartuilla ei teetetä monia pentueita, yhdistelmät ovat mietittyjä ja terveystuloksia tutkittu ja testattu.

Voin hyvillä mielin suositella koiran ottamista Peppiinan kennelistä! :)

160 pistettä ja ykköstulos Midorille!

Tänään oli Midorin toiset ja meidän yhteiset viimeiset kisat. Tunnelma oli kyllä vähän sen mukainen, kyyneleitä pidätellessä meni kaikki liikkeet. Midori taisi vaistota sen, se ei oikein ollut mukana juonessa. Seuraaminen meni vähän niin ja näin, kontakti puuttui melkein kokonaan. Luoksetulo, liikkeestä maahan, liikkeestä seis ja hyppy meni sitten jo ihan ok.

Tiedän Midorin osaavan paremminkin kaikki, mutta saatiin me silti kehujakin! Yhteistyö toimi melko hyvin, koira oli kaikesta huolimatta kiinnostunut ohjaajasta ja selvästi näki koiran osaavan liikkeet hyvin, nyt vain joku häiritsi. Tähän on hyvä lopettaa, ykköstulos taskussa muistona ja kisakokemusta rikkaampana..

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen hihnalla 5
Seuraaminen ilman hihnaa 6
Liikkeestä maahan 8.5
Luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen 7
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 8


Kiitos Midorille!

Treeniä

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa Siran kanssa Ulvilan palveluskoirat ry:n tokon kilpatreeneissä. Oltiin Agilityn Lumoa-hallilla Harmaalinnassa, oli kyllä mukava treenata isossa ja lämpimässä hallissa! Häiriötä oli valtavasti, koirakoita oli 8, 2 ohjaajaa sekä mittelivauva pienen ohjaajansa kanssa. Todella tehokasta häiriötreeniä meille, kieltämättä.

Paikkamakuussa Sira nousi ennen aikojaan, paikalleen palautuksen jälkeen jäi hyvin loppuun asti. Vähän katteli ympärilleen outoja ääniä ja pennun leikkimistä pallolla nenän edessä. Ensi kerralla se ei nouse, sanokaa mun sanoneen ;)

Kosketuspintaa ruvettiin harjoittelemaan, opittiin vähän alkeita siitä ruutua varten. Kotona jatketaan nyt sitten opettelua. Ei olla ennen otettukkaan sitä joten ihan uusia juttuja päästään siis treenailemaan.

Seuraamista ja luoksetuloa otettiin myös, vähän katsastettiin mitä me osataan ja pie iä yksityiskohtia hiottiin. On vain niin kovin vaikeaa seurauttaa pientä koiraa ja olla ihan tikkusuorana! :D vaatii nyt kyllä paljon peilin edessä seuraamista ja vaikka kirjapino pään päällä ;)

Tänään olin vetämässä sekä alokasluokan- että pentukurssia. Otin molemmat koiruudet mukaan harjoittelemaam odottamista ja rauhoittumista, vaikka mamma touhuaa omiaan. Tuntien jälkeen treenasin molempia koiria, voi että kun Midoria oli kiva nyt mennä! Kyyneleet silmissä mentiin, taisi olla viimeinen kerta kun me pojun kanssa treenattiin yhdessä :(
Huomenna kisat, sitten saa nähdä mitä maanantai tuo tullessaan, jääkö Midori uuteen kotiin vai palaako kotiin..