Midori

 Nyt voisin kertoa lisää Midorista. Virallinen nimi on Lecibsin Kosher, ostimme Midorin Kuusiston Jukalta muistaakseni huhtikuussa 2007. Midori oli aivan ihana pieni karvapallukka! Olimme aivan myytyjä, kuten kaikki muutkin läheisistämme.
Menimme Midorin kanssa Kontaktikoirien pentukurssille, mikä olikin onnemme, sillä siitä sain kipinän tokoon ja opimme valtavan paljon koiran kasvattamisesta, Midorihan on ensimmäinen koiramme.
Syksyllä 2007 olimme lomalla Bulgariassa ja Midori hoidossa ystäviemme luona. He kertoivat, miten olivat joutuneet viemään Midorin eläinlääkäriin koska siltä oli kynsi lähtenyt irti. Sen jälkeen pikkuhiljaa kynnet tippuilivat ja tassut olivat selvästi kipeät! Midori nuoli niitä ja vinkui, koko ajan.

Midori uinnin jälkeen nautiskelemassa luusta.

Eläinlääkäri määräsi kortisonia, verikokeita otettiin mutta mitään ei löytynyt. Kortisoni helpotti kipua, tassujen kalvaminen jäi. Yritimme myös vitamiineja, ruokavaliomuutoksia, lisäravinteita.. mutta mikään ei auttanut, kynnet eivät kasvaneet takaisin ja kortisoni teki koiran vähän ärtyisämmäksi.

Midorin lempipuuhaa kesällä.

Sama tilanne jatkuu nykyisinkin, kynnet eivät ole kasvaneet takaisin, tassut ovat kipeät. Eläinlääkäri käyntejä on useita, koepaloja otettu.. Kortisoni saatiin onneksi lopetettua, koska koira selvästi piristyi ja muuttui leikkisämmäksi sen jälkeen. Midori voi muuten hyvin, mutta pitkät lenkit tekevät tassut kipeäksi, lumi raapii anturat verelle ja Midori varoo tassujaan sohjosäällä todella paljon, selvästi sattuvat.

Kipuja ei kuitenkaan ole niin paljon, että koira tarvisi lopettaa. Agressiivisuutta lapsia/aikuisia kohtaan ei ole, haukkua ja äristä saattaa aluksi, mutta rauhassa päästyään tutustumaan tilanne rauhoittuu. 

Meillä Midori ei kuitenkaan voi enää hyvin. Lasten jatkuva liikkuminen paikasta toiseen stressaa, koska Midori haluaa nukkua kaiken keskellä. On vaikea opettaa lapsia olemaan menemättä lähelle koiraa, joka nukkuu keskellä olohuoneen mattoa! Ja vielä vaikeampaa oli yrittää opettaa Midori pysymään poissa, menemään eri huoneeseen tai omaan koppaan.. 

Siinä siis syy, miksi haemme Midorille uutta kotia. Haluamme antaa sille arvoisensa kodin, missä saa nauttia hellyydestä, rapsutuksista, sopivasta kurista ja ennen kaikkea rauhasta. Missä ei tarvi koko ajan olla varuillaan, odottaen koska nyt tulee joku lähelle? Jos Midorilta kysytään, niin myös mielellään sängyssä nukkumista, hyvää ruokaa, rauhallisia lenkkejä ja kenties tokoa, agilityä? Midori on helppo motivoida, loistava toko-kaveri (omaa syytäni huono toko-menestyksemme, olen keskittynyt Siraan enemmän..). 

Tietäisitkö, mistä sellainen löytyisi?

"Sulla on nakki, mä näin sen!"

Selvennyksenä vielä, että Midori on todella kiltti lapsia kohtaan kivusta huolimatta. Murahtaa ja pakenee, ei ole koskaan ollut agressiivinen. On ollut todella lapsirakas aiemmin, nytkin selvästi tykkää omista lapsista, mutta jatkuva varuillaan olo tekee koirasta stressaantuneen. Lapsivieraat eivät siis ole kiellettyjä uudessakaan kodissa, mutta lasten kanssa asuminen on vähän liikaa.

Midori rakastaa treenaamista! Sitä saa todella helposti motivoitua, vahva miellyttämisen tarve. Lenkillä voi rähistä ohimeneville koirille, mutta ainoana koirana tämäkin varmasti helpottuu muutaman nakin kanssa tehdyn ohitusharjoittelun jälkeen. Treeneissä ollessamme Midori keskittyy vain minuun, ei muihin koiriin, siellä ei haukuta muita vaikka ne tulisi lähellekkin.
Arki Midorin kanssa on helppoa. Midori tykkää rauhasta, viihtyy sohvalla kainalossa tai lattialla loikoillen. Aina valmiina kuitenkin lenkille lähtöön, kulkee autossa hyvin mukana valjaissa tai häkissä.
Mielestäni koiran sairaalloisuutta ei näe juurikaan muuten kuin siinä, että haluaa makoilla rauhassa keskellä lattiaa ja selkeästi tarvii sen oman rauhansa ja rentouden. Lisäksi talvella tassut kärsii lumesta, olemme silloin käyttäneet tossuja, mitkä ovatkin helpottaneet koiran oloa.
Ihana koira! Ikinä en antaisi pois, ellei selvästi olisi koiralle parempi niin.. Midorilla on edessään vielä monta hyvää vuotta, rauhallisessa kodissa.. :)

Kuvia

Sira

Midori-murunen

Venlan oma koira, HauHau :)

Venla vauvana ja Sira

Etsi kuvasta koira

Sira kesällä 2010

Matka alkaa...

No niin, nyt on blogi luotu! Hetken varmasti kestää ennen kuin ulkonäkö saadaan kohdilleen, iPhonella surffaillessa se hienosäätö on kovin vaikeaa. Tietokoneelle pääsyä odotellessa, siihen asti tällä mennään :)

Siralla on nyt yhdet alokasluokan kisat takana, tuomarina Juha Kurtti ja pisteitä kertyi huimat 196! Seuraaviin kisoihin ollaan jo ilmottauduttu, 29.5 Ulvilassa. Siellä tuomarina Tiina Heino, jonka kisaryhmään pääsemme nyt Siran kanssa treenaamaan! Kuulemma ensin keskitytään siihen, että saadaan ohjaaja toimimaan kunnolla :D Innolla odotan jo!

Parasta nyt on se, että me ollaan ehdolla TOKOn sm-kisoihin mitteleiden joukkueeseen! Mehän treenataan nyt sitten niin paljon että sinne päästään! :D (Riikalle tiedoksi ;))
Tapasin Riikan koirineen sunnuntaina ja sain NIIN paljon uutta puhtia treenaamiseen. Harmi että oli kovin vähän aikaa kun Riikan piti lähteä kotimatkalle, oisin puristanut vielä paljon vinkkejä :) Ehkä me tehdään kesäloma reissu Mikkeliin treenivinkkejä varten ;)

Ikävämpi juttu on meidän toisen koiran, mittelspitz Lecibsin Kosherin kohtalo. Midori on sairastanut ja kipuillut elämänsä aikana ja nyt olemme tilannetta pitkään seurattuamme todenneet että Midorille paras paikka ei ole meidän luonamme. Se tarvii kodin, missä ei ole pieniä lapsia (eikä tule, muutakuin kyläreissuille silloin tällöin) ei muita koiria, kuria on riittävästi ja mielellään vähän harrastettaisiinkin.. Mistähän sellaisen löytäisi :( Aika kamala paikka miettiä rakkaan koiran pois antamista, mutta koiralle se on paras vaihtoehto. Meidän puolestamme Midori voisi olla meillä aina. Kerron Midorin sairaudesta ja vaivoista myöhemmin, nyt painun pehkuihin. Meidän herätyskellot kun yleensä herättävät siinä 7 aikoihin ja niissä ei torkkua ole! :D